Heräsin epämiellyttävässä asennossa. Olin kippurassa ja vaatteeni puristivat samoin kuin kipu sydäntäni. Nousin ja suuntasin kylpyhuoneeseen.

Olin kuitenkin kääntyä takaisin päästessäni kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneessa tuoksui hänen partavesi. Olin aina ennen haukkunut tuota tuoksua ja nyrpistänyt nenääni, mutta nyt tuo ihastuttava tuoksu sai sydämeni sykkimään. Miten ihanalta tuo tuoksuikaan. Mutta samalla sydäntäni puristi suuri kaipuu. Tuo tuoksu toi niin paljon häntä mieleeni. Kaikki muistot hänestä. Meidän yhteiset muistot...

Ravistin päätäni. Paiskasin kylpyhuoneen oven kiinni ja suuntasin olohuoneeseen. Olohuoneessa näin hänen levyjä. Mr. and Mrs. Smith makasi television vieressä. Hän oli katsonut sen viimeksi... Viimeisen kerran... Muistin kuinka hän oli nauranut. Hänen äänensä.

"Saatana," mutisin. Teki kipeää ajatella häntä. Juoksin eteiseen. Vedin kengät jalkaani ja painelin käytävälle. Hissillä alas ja ulos ovista.

"Minne matka herra Kaulitz?" Jim kysyi. Mitä helvettiä sekin minusta välitti?

"Kävelylle," mutsin.

"Tähän aikaan?" Jim kysyi ihmeissään. Nyt vasta tajusin katsoa ulos. Ulkona oli pilkkopimeää ja kylmä. Minulla ei ollut hajuakaan kellosta tai ajantajusta, mutta sen verran ymmärsin, että nyt oli yö.

"Joo," sanoin ja painelin ulos.

Minulla ei ollut harmainta aavistusta missä olin tai minne olin menossa. Kävelin vain päättäväisenä eteenpäin välittämättä muista tai muusta. Kiristin tahtianikin parissa kohtaa, jotta olisin päässyt pakoon kaikkea sitä, mistä halusin eroon, muttei vauhti siihen auttanut.

Lopulta minun oli pakko pysähtyä haukkaamaan happea. Kylmä ilma pisteli keuhkoissa ja sai minut yskimään. Nyt vasta tajusin katsoa missä olin. Olin jollain pienellä kadulla lähellä jokea. Katu oli pimeä, yhtä sätkivää katulamppua mukaan ottamatta. Kulman takana näkyi kuitenkin pilkistävän valoa. Lähdin ihan vain muuten vaan katsomaan, mitä sieltä löytyi.

Kulman takana oli pieni kioski. Kioski näytti olevan auki ympäri päivän. Sen myös näki myyjästä, jolla oli valtavat, tummat silmäpussit. Myyjä ei edes esittänyt olevansa hereillä, vaan haukotteli suureleisesti. Kävelin muuten vain kioskille. Myyjä katsoi minua ensin hiukan ihmeissään (varmaan ajatteli, mitä minä tähän aikaan ulkona liikuin), mutta sitten välinpitämättömästi. Katsoin tuotteita tarkasti. Ei minua oikeastaan mikään kiinnostanut, kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa, mutta lopulta silmäni osui tupakka-askiin.

"Joo otat sä jotain?" myyjä tiuskaisi. Kaivoin vitosen taskustani ja iskin pöytään.

"Tommonen tupakka-aski," sanoin. Myyjä katsoi minua tarkasti, mutta antoi lopulta askin. Kiitin ja lähdin jatkamaan päätöntä matkaani. Sytytin yhden tupakan. Ensimmäisellä puhalluksella mieleeni muistuivat hänen sanat.

"Bill... Sä lupasit lopettaa," muistin selkeästi hänen sanat ja surun, joka oli paistanut äänestä. Muistin, kuinka olin inttänyt vastaan ja selitellyt hänelle, mutta hän ei ollut uskonut. Nyt ei enää ollut häntä, eikä hänen sanoja, eli pystyin aivan hyvin polttamaan keuhkoni karrelle.

Jatkoin matkaani ja sauhuttelin samalla. Tupakka hiukan rauhoitti mieltäni, muttei pystynyt viemään tuskaa kokonaan pois. Nyt katsoin jo hiukan missä kävelin ja minne kävelin. Olin menossa jollekin sillalle. Tunsin, kuinka kylmä tuuli hiveli kasvojani ja sekoitti jo muutenkin paskaisia hiuksiani.

Kävelin kylmän rauhallisesti sillalle. Katselin tummaa vettä. Nojasin heikkoon kaiteeseen. Poltin tupakan loppuun ja heitin tupakan jokeen. Katsoin kuinka se hetken aikaa pinnalla kellui, mutta upposi lopulta. Sinne meni tupakka... Tippui tuohon kylmään, tummaan veteen. Tupakan tarina oli loppu... Niin kuin minunkin.

Ei tästäkään sen pidempi tullut... Eikä varmaan seuraavastakaan tule... No toivottavasti piditte :) ja jatkoa tulee varmaankin viikonloppuna...